keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ciao Bella!

Tämän ilmaisun kuulin toukokuun alussa usein, jostain syystä ei kuitenkaan minulle kohdistettuna, vaan tyttärelleni.

Vietimme siis vajaan viikon Italiassa.










Milloin?


Lähdimme matkaan keskiviikkona 8.5. ja saavuimme takaisin Suomeen myöhään maanantai-iltana 14.5.




Ketkä?


Meidän pieni perheemme sekä ystävämme, jotka ovat myös tyttäremme kummivanhempia.












Kummeista oli paljon apua naperon viihdyttämisessä (ja paimentamisessa).







Mitä?


Poikien jo perinteeksi muodostunut keväinen moottoripyöräreissu turned koko perheen yhteinen kompromissireissu. Eli minun mielestäni vähän paikallaan- ja melko paljon liikkeellä (joko koko porukalla autolla tai sitten isi ja kummisetä vuoron perään moottoripyörällä), miesten mielestä melko paljon paikallaan- ja liian vähän liikkeellä. Joku on joskus sanonut, että kompromissiin ei kukaan ole tyytyväinen, mutta kyllä tämä oli aika hyvä kompromissi!

Olen mielestäni "antanut" aika avomielisesti mieheni mennä ja reissailla vapaasti (eihän aikuiselle ihmiselle voi lupaa antaa kun ei voi kieltääkään, mutta jos vaikka sanon, etten ole tehnyt mieheni lähtemistä hirvittävän hankalaksi...), mutta tällä kertaa jouduin toteamaan, että tässä vaiheessa ei nyt vain käy jättää perhettä omien menojen vuoksi kun työmenojakin on ihan tarpeeksi. Niinpä lannistumaton mieheni otti perheen mukaan. Ja hienosti meni.











Missä?


Oleilimme pääasiassa Como-järven ympäristössä. Hieman Milanossa ja Sveitsissäkin. Yövyimme Faggeto Lariossa sijaitsevassa Molinan kylässä, josta olimme vuokranneet huvilan huikealla maisemalla Como-järvelle.











Millä?


Lentokoneella, autolla, lautalla, moottoripyörällä, veneellä...
Tuli tytölle monet menopelit taas entistäkin tutummaksi.











Miksi?


Koska se minun mieheni tykkää reissaamisesta niin hurjan paljon. Koska on kivaa matkustaa ystävien kanssa. Koska on virkistävää ottaa välillä etäisyyttä arkeen. Koska Italiassa on niin hyvää ruokaa. Koska kauniita asioita on aina mukavaa katsella. Koska Italiassa paistaa Suomea todennäköisemmin aurinko.

Minulla ei itselläni ole juuri koskaan matkakuumetta. Olen itseasiassa joskus miettinyt, että tulisikohan minulle sitä jos reissailisimme vähän harvemmin? Kuitenkin lähes poikkeuksetta olen matkoilla hyvin viihtynyt, ehkä en vain ole ehtinyt kuumeilemaan etukäteen..?
















Ajattelin vielä toisen postauksen Italian-reissusta tehdä kun tuli kuviakin niin paljon räpsittyä. Blogipäivittely on hieman hidastunut kun kelit ovat olleet niin aurinkoiset täällä Suomessakin, mutta pyrin jatkamaan kesästä huolimatta, ainakin vauvan tuloon asti, sen jälkeinen elämä on taas ihan auki...

13 kommenttia:

  1. Vaudimus mitä maisemia saittekaan ihailla!! Siinä yhdessä kuvassa Jussin kanssa satuit olemaan todella paljon mamma Helin näköinen, vaik et ihan oikeesti sitä ookkaan. Ehkä oot muuttumassa: Ihana masu sulla:) Liljalainen oli tietysti kuin kala vedessä.
    Odotan innola jatkoakin, pidän tosi paljon tästä satukirjasta. Hyvää kesän jatkoa teille kaikille. Tuhannet halimukset Mari-tädiltä prinsessa Liljalle ja tietty muille siinä sivussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat oli kyllä ihan mahtavia! Ehkä mussa näin vanhemmiten on alkanut näkyä äitinkin piirteitä: mainitsi mun mielestä juuri hiljattain samasta asiasta.

      Oikein ihanaa kesää ja haleja myös teille!

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja niin kauniita maisemia. Kova reissukuume vaan kasvaa tällaisia postauksia lukiessa :) On muuten tuo pikkuneiti kohta nähty 2 1/2 elinvuotensa aikana enemmän maailmaa kuin kummitätinsä koko elämänsä aika. Kultturelli ja kansainvälinen neitokainen siitä varmasti kasvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, juteltiin juuri tuolla reissussa, että omat lapsuuden ulkomaanmatkat oli lähinnä Ruotsiin, hieman eri meininki taitaa olla nykypäivän lapsilla... Tuolla se meidän pikku kosmopoliitti tänäänkin keittiönpöydän alla leikki olevansa lentokoneessa... :)

      Poista
  3. Oli kyllä erittäin onnistunut reissu, kiitos vaan vielä kerran matkaseurasta! :) Kivoja kuvia, ihan tulee ikävä Italian aurinkoon kun tänään on taas sadellut vettä koko päivän. Meiltä löytyy kyllä muutama ihan identtinen kuva, löytyvät varmaan munkin matkakertomuksesta, sitten kun vaan saan sen aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, kiitos itsellenne seurasta! Ikävä kyllä noihin maisemiin tulee, varsinkin varmaan sit joskus talvella kun katselee kuvia uudestaan. Täällä on muuten ollut ihan aurinkoinen päivä tänäänkin, vähän viileämpää ja tuulisempaa kuin eilen mut muuten tosi hyvä keli...

      Tajusin muuten, että mulla jäi kommentoimatta sun reissupäivityksiä kun luin ne padiltä kun oltiin vielä Helsingissä ja se ei vaan oikein natsaa tän bloggerin kanssa. Piti ainakin siihen allaskuvaan kirjoittaa, että kysyin tuolta tyttäreltäni, että kenen jalat tässä kuvassa on ja nauroi ja vastasi heti: "Maijan!"

      Poista
    2. Heh, tyttö muistaa kummitädin kynsilakasta ja meikeistä. Mua huvitti vielä jälkikäteenkin se neidin harjoittama joka-aamuisen meikkauksen tarkka seuraaminen ja illalla meikkien pesun jälkeen esitetty kommentti "Pitäiskö sun vähän meikata?" :D

      Poista
    3. Juu, reppana ottaa ihmeissään kaiken irti teistä kummitädeistä ja mummasta kun äiti ei oikein ole näissä hommissa kunnostautunut... Saa nähdä miten käy sit kun se oman meikkaamisen aika tulee (ja milloin se tulee?), onko äidin malli siinä vaiheessa omaksuttu vai kiinnostaako erityisesti juuri sen vuoksi, ettei äitiä niinkään... :)

      Poista
  4. Upeita kuvia - kyllähän sä sitä kameraa hienosti käyttelet! Mun suosikki on sun ja J:n potretti, kuinka ollakaan. Näytätte aina vaan rakastuneilta! :) t. Laura J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn tähän, näytätte ihanan onnellisilta! :)

      Poista
    2. Kiitoksia, ehkä se kuvaaminen sieltä hiljalleen :) Jos me ollaan aina onnellisia Italiassa? Ei vaan, kiva kuulla, että näytetään rakastuneilta, etenkin tässä kovin epäromanttisessa olotilassa... :)

      Poista
  5. oottelen sitä kakkososaa :)

    VastaaPoista
  6. Häveten mumma tänne vasta nyt hiipi. (kiitos Nooran fb-infon) Voi Luoja mitä luomuksia kaikki kuvat! Eipä nuo paljon tekstiä tuekseen tarvitse, vaikka mukavaa (ja sangen sulavaa = sujuvaa)luettavaakin tuotoksesi tyttäreni ovat. Totean vain, kuten Marja-tätisi: jään odottamaan kakkosvaihetta.... :)

    VastaaPoista